Katosta asiaa

Tuo katon kuulotamaalaus alkoi näyttämään ja tuntumaan virheeltä! Mietin jo, että maalataan se vain valkoiseksi. Katto on tummunut 20 vuoden aikana ja tuntui, että emme saa väristä muuta kuin tikkurilan värikartan...ei tule kaunista kuultomaalausta vaan kirjava...

Mutta kun aloin tuota matalaa osaa eilen maalaamaan, siitä tulikin yllättävän hyvä. Maalina meillä on siis Colorian valmis valkokuultolakka. Tuote on äärimmäisen "laihaa" ja sitä on haasteellista saada tasaisesti levittymään. Pohjatöinä hioimme katon ja tein maalipesun, mutta silti kattoon jäi kohtia, mitkä imevät tavaraa enemmän tai sitten hylkivät sitä. Lisäksi viistokatto tuo oman haasteensa siihen, että tuote ei levity kunnolla vaan alkaa valumaan viistettä pitkin.

Kuvassa katon matala osuus on maalattu kahteen kertaan ja vieressä on vielä maalaamaton paneeli. Eli kyllä sen eron huomaa. Kuvat on otettu kännykkäkameralla ja niskat olivat jo sen verran jäykät hiomisesta, pesusta ja maalauksesta, joten kuvasta ei ole tästä syystä tullut kovin tarkka.

Tosin ohje, mikä saatiin, ei toiminut meillä. Myyjä sanoi, että tehkää pitkillä vedoilla yksi paneeli kerrallaan. Millä sen tavaran saa riittämään pitkälle paneelille yhdellä pensselinvedolla? No aloin turhautumisen jälkeen levittämään lakkaa edestakaisilla vedoilla, jotta saisin pensselin jäljen peittymään. Ei tuo mielestäni materiaalina ole mitenkään helppo työstettävä. Itku meinasi tulla. Lopputulos tulee kyllä jännittämään. Tänään hiotaan ja pestään loput paneelit ja levitettään lakka. Yritämme saada kertaalleen kaikkiin kohtiin vielä yhtenäisen lakkauksen, jotta saisimme tulosesta mahdollisimman tasaisen. Toivossa on hyvä elää.

Tämän projektin aikana olen tutustunut myös kahteen kirjaan, jotka kunnioittavat perinteistä rakentamista ja vanhan remontoimista. Suosittelen.

  
Kummankin kirjavinkin olen saanut pitkän linjan ammattilaiselta, sisustusarkkitehti Vuokko Kantaselta. Hän on vastuuopettajana TAMKin sisustuskoulutuksissa, jossa itse toimin suunnittelijana. Jälkimmäinen kirja on toiminut myös inspiraationa blogini nimelle :)

Tikkaita ja tapetointia

Hämeen Rakennuskone Oy oli paikka, josta löysimme lopulta meidän tarkoitukseen sopivat A-tikkaat! Tikkaissa oli säädettävät jalat eri tasoille / korkeuksille. Tämä toimi meillä, no hyvin, vaikka jalat joissakin kohtia oli hyvinkin reunalla. Minä päädyin toimimaan "varmistajana" :) ja hyvinhän tuo loppuviimeksi meni. Itseasiassa olimme valmiita 2 päivää etukäteen. Toivoimme, että saisimme perjantaihin mennessä korkean osan valmiiksi, mutta yllätykseksemme olimme jo keskiviikkona valmiita.

Totesimme olevamme tehokas kaksikko <3

HRKn rakennustikkaat

Tässä kuvassa näkyvä nelijalkainen, nimeltään Viiru, on syypää siihen, että meille ei tapetteja muihin huoneisiin tule :)

 
Koivutapetti näyttää nyt tältä:

Koivutapetti alhaalta katsottuna

Koivutapetti yläkerran aulasta

Olen kyllä tyytyväinen tapettiin ja sen toimivuuteen tuossa tilassa. Muutoin maalaamme seinät valkoiseksi. Katto tuottaa nyt hiukan päänvaivaa, koska siinä on ollut vanha paneeli, mikä on tietenkin tummunut. Meidän olisi pitänyt maalata se, eikä käsitellä sitä kuultolakalla, koska se ei tunnu sitä peittävän tarpeeksi. En haluaisi katosta ihan valkoista, vaan että puun syyt tulisi hiukan siitä läpi. Nyt katto näyttää epätasaiselta ja pensselin jäljet paistavat. Mietimme, jos ruiskumaalaisimme ihan viimeisen kerroksen. Tai sitten vedämme siihen maalin. Senkin levittäminen vain on sitten haaste nyt kun tapetti on paikoillaan ja listatkin laitettu.

Eilen innostuin vielä uuden Maalla -lehden numerosta tuunaamaan uutta varjostinta vanhaan jalkalamppuun. ONNEKSI en ollut hävittänyt vanhaa varjostinta! En nimittäin ole niin isoa varjostinta vielä löytänyt ja teettäminen tulisi kalliiksi! Sen arvaan kysymättä!

Otin liinavaatevarastostani vanhan pellavaisen pussilakanan ja aloin repimään siitä kuteita. Kuteita meni sen yhden pussilakanan verran, mutta tulipahan varjostimesta persoonallinen :) ja sopii meidän rintamamiestaloon!

Tänään jatketaan lopun kattopinta-alan hiomisella ja pesulla. Sitten alamme maalaamaan sitä. Katsotaan nyt sitten lopputulosta, millainen tulee. Ja joutuuko vielä vetämään sitten ihan yhden kerroksen maalia päälle. Lopuksi yläkerran lattia ja tietysti se niin ihana rapukko, jonka maaleja irrottelin kaksi päivää :D

Muutama kalusteprojektikin on. Löysin kirpputorilta 20 eurolla kivan funkkistyylisen piirongin, mikä sopii kuin nakutettu yläkerran aulaan pikkuikkunoiden alle. Sen hiominen ja maalaus edessä. Samoten tuunaan vanhasta ompelulipastosta, minkä olen saanut, tyttärelleni korulipastoa. Olen sen jo purkanut ja hionut ja maalikin on valmiiksi ostettu. Se on vain pensselöintiä vaille valmis :)

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Itkua ja hammastenkiristelyä!

Korkea rapukko aiheuttaa edelleen päänvaivaa. Huomenna soitellaan läpi rakennusfirmoja, jos jollakin olisi vuokrata sopivia tikkaita muutamaksi päiväksi. Tapetit on jo tilattu ja katon paneelilakka on myös hankittu.

Korkeus

Hiukan on pohjamaalausta jo aloitettu. Ostettiin halpaa maalia Bygmaxista ja se tosiaankin on maali, mikä käy vain pohjamaaliksi, sellaista piimää se oli ...

Työnjohtaja

Purin tuosta eteisestä samalla kaapiston (lastulevy) pois. Ikkunasta tulee enemmän valoa ja tilaakin tuntuu olevan enemmän. Tilalle tuunaan vanhasta ovesta lipaston tyylisen. Tässä vain tuli ajatuksena tehdä siihen jalat vanhasta punatiilestä :). Joo, painoahan siihen tulee, mutta voisi olla kyllä jäätävän näköinen kun polttaa vähän vanhaa maalia oven pinnasta pois. Tykkään rustiikkisestä ilmeestä. Mies tosin kysyi, millä tiilet pysyvät pystyssä. No ihan omalla painovoimallakin, yksi tiili painaa nimittäin 5 kg :D mutta voihan niiden väliin jonkun laastikikkareenkin nykäistä.

Tiilien väliin voi laittaa välihyllyn jostakin kivasta elementistä, johon saa rottinkikoreja :)

Paljon on kaikkea ajatusta ja paljon olisi tekemistä vielä, mutta lomaa enää 3 päivää jäljellä. No sitten tietää, mitä tekee viikonloput :D

Tänään surrasin ompelukoneella, pitkästä aikaa moneen vuoteen. Tein mummuni vanhoista lakanoista, joissa oli kaunis pitsireuna, verhokapat verannalle. Mä olen niin innoissani ideoista, mutta mies ei tunnu yhtä innokkaalta :)

Nyt kutsuu "mummoankan-neliöt" eli isoäidinneliöt. Jos vaikka ponchoa samalla, kun katselee telsua.

Villa Viitanen

Asumme 1950-luvulla rakennetussa vanhassa rintamamiestalossa. Talon on aikoinaan rakentanut kirvesmies perheelleen, joten talon perustukset ovat kunnossa. Ainoastaan rakentajan ja meidän välissä talossa on ollut asukkaita, jotka eivät ole tienneet vanhan talon sielunelämästä yhtään mitään. Materiaaleina on käytetty vinyyliä, muovia ja lastulevyä. 

Taloa on peruskorjattu ja ikkunat vaihdettu, mutta niitäkään ei ole vaihdettu talon ikä huomioonottaen. 

Me olemme asuneet tässä talossa nyt syksyllä 2015 viisi vuotta. Olemme aloittaneet peruskorjausta yläkerrasta, jossa on nyt uusi kylpyhuone ja lasten huoneet. Tällä hetkellä projektina on yläkerran aula ja rappukäytävä.

Rapukossa on korkea tila, johon haaveeni on saada koivutapettia. Purimme vanhoista rappusista muovimaton ja kipsilevyn pois ja alta paljastui maalattu puurapukko. Koska emme halunneet, että mökkimme palaisi kuumailmapuhaltimen kanssa, jouduimme poistamaa maalit yksitellen maalinpoistoaineella. Ja senkin kahteen kertaan. Todella työlästä, mutta minusta tuntuu, että kaiken sen vaivan arvoista.

Maalinpoistoaineena käytin NitroMorsia. Tältät myrkyltä kannattaa suojautua kunnolla! Sen jälkee pesin rappuset ja mieheni kävi hiomakoneella ne läpi. Itse kävin vielä karkealla hiomapaperilla rappusten välit ja reunat ennen niiden tukemista alhaaltapäin.

Maalaan etureunan valkoisella, mutta rappusten astuinpinnan ajattelin käsitellä puuvahalla. Sävy on vielä mietinnässä :)

Tässä rappusten maalipinta kipsilevyn päällä. Muovimatto tässä kuvassa jo revitty pois:

Tässä rappusten alkuperäinen väri ja ilme:

Tässä rappuset hiottuna: